POEMS

 

Unfortunately these poems are only written in Finnish, and they would loose their flare if translated...
These poems and drawings are NOT to be used without the permission of the author and drawer Synnöve Sevón.
Näitä runoja ja piirustuksia EI saa käyttää ilman kirjoittajan ja piirtäjän, Synnöve Sevónin suostumusta.

 

 

 

Borzoin luomiskertomus


Vain kerran jyrähti
ja maan syvien uumenten alkuvoimasta
singahti ilmoille, Telluksen laajoille aroille
- borzoi, tuo vauhdin liikkeiden,
sopusuhtaisuuden ja kauneuden ihme
- ja ihminen tuli kokonaiseksi. 

The Borzoi Creation Narrative

Only one big bang
And from the deepest bowels of the earth
A primal force unleashed itself,
Inundating the endless steppes of the earth
- the beauty, the Borzoi;
The excellence of speed, movement and balanced harmony
- and man became whole.
 

 

  

 Kun H-pentue sai alkunsa 
(julkaistu Sbkn lehdessä 3/2003):

  


Oodi Hasekille

Kesäyö on lemmen aikaa,                                                   
juhlat viel` sen hohteen taikaa.... 

Kutsu kaukaa kuuluu,
kun lempi leimahtaa
Siin` vanhakin jo nuortuu,
kun juomat kuohuaa...

Tinttu yksin huokaa:
Lemmenjuomaa suokaa,
ja tuota pikaa:
Hasek paikalle, t u o k a a ,
ja yhdessä tok`maljamme nyt juokaa!

Jäi viime katras niin kovin pieneksi,
siis menköön tuo nyt sitten uusiksi, 
ja ehommaksi entistänsä!
Kah! Vanhassa ain` vara parempi!

Suviyö nyt hiljaa nukkuu
lemmenunelmiin maa, meri, taivas hukkuu,
 ja käki kaukana niin hiljaa kukkuu....

 
   

 

 

 

 

 Charlotte'russe Doolittlen voittokkaan juoksu-uran johdosta 
(julkaistu SBKn lehdessä 4/1998):  

  Charlotte'russe Ella Dimitran SBKn Erikoisnäyttelyn BIS-narttu voitosta 
(julkaistu SBKn lehdessä 4/1998):

 

 

   
   

 

 

IN MEMORIAM

 

Oodi Ödelialle

Ödelia, min Ödelia
omassa metsässä
oman kummun alla
maan povi -
- oma koti

On musta maa, taivas,
yön syli synkkä
valkea peittonaan
Ödelia, min Ödelia
sylissään pienokainen
elämää jota ei tullut:
Förgät mig ej - Älä unohda minua

Ödelia, min Ödelia
kiedoit lämpöön,
opetit uskollisuuden
Osoitit ilon,
joka on läsnä -
Aina

Din Mamse

 

Oodi Morrikselle


 Yli roudan ja jään
tie kulkenut -kaita.
Pien`henkäys, tuokio vain....
Nyt emonsa luo lasken,
syliin mullan
-armastetun.
Onnemme kantamoisen
-rakastetun lapsen.

Siivenisku sen sinetöi.

Yötuuli ulvoo,
mäki, pensaat vaikeroi...
Tuska taivaanrantaa kaartaa,
meren ulappaa kahmaloi...

Siivenisku sen sinetöi;
elon matkan,
ilomme lapsen.

Morris sydämessämme
Synnöve, Charlotta, Jerry, Magnus ja Armi sekä Tinttu, Ida ja Willdur

 

 

Ronjalle

Muhkean katraamme viimeisenä lähti sen vanhin, Ronja.
Vain aika kykeni hänet murtamaan,
hänet, joka kantoi murhetta laumastaan sen loppuun asti,
joka hoiti, huolsi ja vartioitsi sitä uskollisena omilleen,
uskollisena tehtävälleen, jonka oli osalleen ottanut.
Kun taakka ajan myötä keveni, kun Kukkulannokka alkoi
tyhjetä, Ronjakin katsoi aikansa koittaneen...
Hän halusi hakeutua kaitsettaviensa seuraan.
Nyt rakastamansa Kukkulannokka on
- autio ja tyhjä...

 

 

 

 

Pepille

Kukkulannokan uljas aituri PEPPI, Margiitan Borodin Burotzki, ponkaisi viimeseen loikkaansa Kuningattarensa, Hurmaavan Keikauksen, NADJUN, Margiitan Huhtikuunhuuman, perään.

Veren karva korvensi,
kirvelti meren suola.
Maan syli kotinsa;
vain aro aukea vapahti...